Oli synkkä ja myrskyisä yö. Niin taisi alkaa Muumipeikko ja meri, yksi Astridin tarinoista. Varmaa kuitenkin on, että Linnan Täällä Pohjan tähden alla trilogia alkaa sanoilla: “Alussa oli suo, kuokka ja Jussi”. Yllättävää kyllä, mutta nuo molemmat teokset liittyvät meidän tämän päivän purjehdukseen.

 

Puolen päivän aikaan sadetutka näytti, että iso rintama oli ajautumassa suoraan reitillemme. Sade sinänsä olisi ollut tervetullut virkistys auringon paahtaman miehistön niskaan. Tuo ihan selvästi Muumipeikon mallinen pilvi uhkasi kuitenkin lounashetkeämme. Reilu väistöliike pohjoiseen ja Muumipeikko lipui nätisti edestämme. Lounaspöydässä pohdimme, mitä muumihahmoja veneestä löytyy. Timo on selvästi Muumipappa. Aina vakaa ja rauhallinen, tietävä ja filosofinen. Mirkassa tuntuisi löytyvän Pikku-Myyn temperamenttia. Toistaiseksi rouva on kuitenkin vasta määrätietoisuuttaan väläyttänyt. Sari on käsilaukkua vailla ihan Muumimamma, keittäisi varmaan hillotkin, jos siihen marjat löytyisivät. Jaana ja Pekka molemmat ilmoittivat olevansa sieluiltaan Nuuskamuikkusia, tosin Haisulistakin taisi olla tuossa yhteydessä puhetta. Yhtään Niiskuneitiä ei veneestä löydy, mutta Jukka voisi olla Muumipeikko. Tumppi taitaa olla se japanilainen, joka oivalsi sijoittaa Muumivideoihin 90-luvun alussa. Ja meri on se pelottava Mörkö.

 

No mitä ihmettä suolla, kuokalla ja Jussilla on tekemistä meidän kanssa. Aamutuimaan tulemme ylittämään Päiväntasaajan ja siirrymme yli vuoden seikkailujen jälkeen takaisin pohjoiselle pallonpuoliskolle. Näemme taas pitkästä aikaa Otavan kauhan ala häämöttävän Pohjantähden. Laitamme ehkä soimaan kappaleen “Täällä Pohjantähden alla....” ja jatkamme matkaa kohti Karibiaa.  

 

 

Mearra Nieidalla kaikki hyvin