Sijaintimme 12:05.5S 96:53.0E

 

Mearralla on tänään vietetty tavattoman jännittävää päivää. Tässä koko homma lyhykäisyydessään:

 

Miehistö jakautui aamupäivällä kahteen osaan, Jaana ja Jukka jäivät huoltohallinto- ja toimistohommiin sekä viettivät fantastisen romanttista hetkeä ripin vuorovesivirrassa snorklaillen kun muu miehistö lähti viettämään elämänsä railakkainta juhlaa: muslimien uutta vuotta Home Island –saarelle. Meno oli kuin moukarihäkissä, sekaan ei meinannut mahtua, poliisia tarvittiin useaan otteeseen rauhoittamaan väkimassoja. Miehistö selvisi vain nipin napin kaoottisesta tilanteesta pakenemalla satamassa odottavaan dinghyyn ja hyppäämällä jo täydessä vauhdissa olevaan veneeseen yhdellä piiiiitkällä loikalla.

 

Veneelle palattuamme suoritimme yhden koko maailmanympäripurjehduksen vaativimmista tehtävistä: Cocoksen Direction Islandin rannan katokseen on ollut tapana kiinnittää jokin muisto vierailleista veneistä, kuka on raapustellut hellyttäviä viestejä puupalalle, kuka askarrellut varsinaisia taideteoksia erilaisista kookospähkinöistä ja ravunkuorista. Mearra päätti tässäkin räjäyttää potin. Lopputuloksen näette kuvassa. Luovuus, asennustyön vaativuus, taiteellinen vaikutelma - kaikki vähintäänkin tasolla kymppi. Viereisessä palkissa bongattiin s/y Melinan hieno teos vuodelta 2013, mikä Liukkosille terveisinä mainittakoon! Tarkkasilmäiset huomaavat, että tämä oli wc-teeman ensimmäinen etappi.

 

Toinen wc-aiheinen juttu liittyy noin kahdeksanpäiseen kotihailaumaamme. Tuntuivat nimittäin pitävän erityisen paljon septitankin sisällöstä. Pieni tyhjennys suoritettiin tänään päivällä ja johan alkoi varsinainen kuhina ja maiskutus veneen ympärillä. Muutenkin nuo veijarit ovat ilahduttaneet jokaista uimaria ja kannella liikkujaa pyörteilemällä vilkkaasti heti ihmisiä nähtyään.

 

Koska hait nyt olivat päässeet mainion ruuan makuun, päätimme luovuttaa myös loput kanankoipi-illallisestamme heille. Menimme kaikki peräkannelle, valonheittimet pyyhkivät veden pintaa, ja kanankoipia heitettiin veteen sekä vapaassa pudotuksessa että narun päässä. Jukka oli narun toisessa päässä, ja joutui välillä jännittämään kaikki voimansa pysyäkseen edelleen veneen kannella. Hetkeksi juolahti mieleen, mahtavatko hait saada vatsanpuruja maustetuista kananpaloista, mutta lopulta tilanteen kihelmöivä jännitys vei voiton järjestä ja syydimme koko illallisjämän mereen. Minkäköhänlaisia unia näemme ensi yönä ?

 

Huomenaamuna klo 10 starttaamme kohti Mauritiusta, edessä 2340 nm, arviolta 14 vuorokautta sääennusteen mukaan vaihtelevia kelejä.

 

Mearra Nieidalla kaikki hyvin!