Tiistai 19.1 klo 18:00

Sijaintimme 11:14.5N 74:13.1W

 

Tervehdys kaikille taalta Kolumbiasta. Heti alkuun pienet pahoittelut, etta blogissa on ollut nyt hiljaista muutaman paivan. Nyt kuitenkin hiukan kertaamme, mita olemme Kolumbiassa tehneet ja nahneet seka katsotaan hiukan eteenpain eli miten matka tasta jatkuu.

 

Saavuimme siis Santa Martaan torstaina 14.9. Paiva meni totutellessa tasaiseen oloon maissa. Kicka, Micke, Jaana, Jukka ja Hanna muuttivat hotelliin ja Tero ja Pekka jaivat laivavahdeiksi. Illalla syotiin Ouzo- nimisessa ravintolassa ja se oli kylla kylan paras kuppila. Tosin taalla sai joka paikassa hyvaa ruokaa ja ystavallista palvelua.

Santa Martan satamassa ovat  palvelut olleet parasta luokkaa. Siistit vessat ja suihkut, pikku minimarketti ja mm pesulapalvelut. Santa Martan turistitoimisto on myos jarjestanyt retkia joka paivalle ja heilla on toimisto taalla Marinassa. Heti Marinan ulkopuolella on muutama pikku ravintola jossa Tero ja Pekka ovat nauttineet aamiaisen. Marinasta on kaupungin keskustaan vain kilometrin kavely ja kaupungissa on ollut taysin turvallista liikkua myos iltaisin. Santa Marta on muuten Etela Amerikan vanhin kaupunki, sanan nykyaikaisessa merkityksessa. Espanjanjalaiset saapuivat tanne vuonna 1525 ja siita alkaa Santa Martan kaupungin historia. Tassa aika lahella on myos esihistoriallinen kaupunki Ciuada Perdida, Lost City. Se on Kolumbian Macchu Pichu. Sinne paasee vain vaeltamalla vuoriston lapi ja matka kestaa 4 paivaa, joten sinne emme ehtineet.

Heti Marinan vieressa on myos ihan kiva hiekkaranta ja siella Tero on kaynyt joka aamu rantakavelylla ja aamu-uinnilla, heti seitsemalta. Ja rannalla on silloin ollut jo kymmenia ihmisia, useita jalkapallomatseja meneillaan ja elamaa. Ilmeisesti elama rannalla alkaa kun aurinko nousee. Uskokaa tai alkaa, mutta Teron ja Pekan veneyksikko on herannyt joka aamu tasan kello 7.

 

Perjantaina 15.9 menimme koko porukka kaupunkikierrokselle, oikein turistibussilla, joka meille ystavallisesti tarjottiin. Naimme Santa Martan tarkeimmat nahtavyydet mm Catedralin seka Museo Bolivarianon. Illalla menimme syomaan naapurikylaan Tagangaan, joka on aivan viehattava pieni kalastajakyla. Se on paikka, jonne voisi kuvitella satunnaisen ohikulkijan unohtuvan vaikka viideksi vuodeksi. Ehdottomasti kaymisen arvoinen, jos taalla pain liikutte. Siis Taganga, katsokaa ihmeessa netista.

 

Lauantaina 16.9

Kicka ja Micke seka Jaana ja Jukka viettivat rauhallista kaupunkipaivaa Santa Martassa. Hautausmaa, hautajaiset, kukkatori, ranskalainen kahvila ja kirjailijakahvila tulivat tutuksi. Kirjailijakahvilassa oli miesten kirjakerhon kokous kaynnissa. Yhteinen jutunjuuri loytyi myynnissa olleen Waltarin Sinuhe Egyptilaisen tiimoilta. Miehet kasittelivat Venezuelalaisen poliitikon tuotantoa. Jaanalla oli luettavana Marqueazin Sadan vuoden yksinaisyys, josta myos keskustelimme. Elavaa musiikia ei illalla loytynyt. Pekka, Tero ja Hanna lahtivat parin paivan retkelle  Cartagenaan, joka sijaitsee Santa Martasta lounaaseen reilun 4 tunnin bussimatkan verran Karibian rannikkoa pitkin. Cartagenan ja erityisesti sen linnoituksen sisapuolella oleva vanhakaupunki on mykistavan hieno nahtavyys. Kertakaikkiaan upea nahtavyys ja kokemus.  Kaupunki on perustettu vuonna 1533 ja vanha kaupunki on Unescon suojelukohde eli World Heritage Site. Kaykaa ihmeessa netista katsomassa tarkemmin. Siella olimme yon yli ja saavuimme takaisin Santa Martaan sunnuntai iltana.

 

Sunnuntai 17.9

Kicka, Micke, Jaana ja Jukka lahtivat retkelle Sierra Nevadan vuoristoon, kohteena 600 metrin korkeudella sijaitseva Minca kyla. Minca on tunnettu nimen omaan luomukahviviljelmista. Sierra Nevadan alue on ylipaataan tunnettu kahvista.  Retkijoukkomme myos vaelsi urhoollisesti vuorilla vajaan neljan  tunnin verran, nauttien raikkaasta ilmasta ja upeista maisemista. 650 hengen kylassa on yrittajia 16 eri maasta. Mm. australialainen hillontekija polyisen tien varrella. Minca on muuten lintubongareiden paratiisi. Yli 300 eri lintulajia asuu nailla vuorilla. Matka taittui Snyder-taksikuskin kyydissa. Snyder oli ollut 10 vuotta laittomasti New Yorkissa. Han oli 19-vuotiaana uinut salaa rahtilaivan kyytiin. 7 vuorokautta piileskelya konehuoneessa taskussa juustoa ja pullo vetta. Nyt han on kaupungin paras taksikuski - ainoa englannin taitoinen. Pekka, Tero ja Hanna viettivat paivaa siis Cartagenassa ja pikkubussissa matkalla takaisin Santa Martaan.

 

Maanantai 18.9

Pekka ja Tero lahtivat heti aamusta retkelle paikalliseen sademetsaan ja viidakkoon, Taironas- nimiseen intiaanien muinaiseen vuoristokylaan.  Lahto retkelle oli hiukan hatainen eika Pekalla ja Terolla ollut juuri kasitysta minne he lahtivat. Taironas – retki oli ainoa minne mukaan viela aamulla mahtui, joten sinne herrat paattivat 30 sekunnin pohdinnan jalkeen lahtea. No, kun herrat sitten viime tingassa ja vahan myohassa, bussiin nousivat oli pienoin yllatys se, etta bussi oli taynna pikkulapsia. Ja tietysti heidan vanhempiaan. Eli retkella oli 4 lapsiperhetta seka Pekka ja Tero. Syy lapsiperheiden erityiseen kiinnostukseen tata retkea kohtaan ei suinkaan ollut Taironas intiaanien kiehtova historia, vaan se etta inkkarikyla sijaitsi joen varrella ja sielta poistuttiin kumirenkailla kelluen jokea alajuoksuun. Siella sitten retken paatteksi Pekka ja Tero kelluivat Tarzan – maisemissa ja viidakkotunnelmissa lapsilauman keskella toista tuntia. Ja oli oikein hauskaa.

Muu porukka vietti kaupunkipaivaa Santa Martassa seka laittoivat jo venetta pikku hiljaa lahtokuntoon. Toisin sanoen koko muu porukka raatoi veneella kun Tero ja Pekka leikkivat Tarzania viidakkojoella. Huonoa omatuntoa kesti yhden oluen verran.

 

Tiistai 19.9

Viimeinen paiva Santa Martan Marinassa. Aika kiireinen paiva. Laivaa lastattiin kaikella tarpeellisella, siivottiin kansi ja sitloora, kaupasta haettiin tavaraa karrykaupalla. Kaikki vihannekset, juurekset ja hedelmat avattiin pakkauksista ja pestiin laiturilla. Nain veneeseen ei tule mitaan ylimaaraisia otokoita. Nyrkkipyykkia pestiin myos. Pekalla ja Jukalla kapteenien kokous meneillaan par aikaaja pian saamme tuuliennusteet ja muut tarvittavat tiedot huomista lahtoa varten. Ilmeisesti vauhdikas startti tiedossa. Illalla meilla on viela pienet laksiaiskokkarit tuossa rannassa ja niin alkaa olla taman Santa Marta nahty ja huomenna taas merille ja kohti uusia seikkailuja.

Kaikkinensa nama 6 paivaa Kolumbiassa oli hieno kokemus. Naimme paljon kiinnostavia asioita ja paikkoja, opimme uutta ja saimme joka paikassa hyvaa ruokaa. Kolumbia on selvasti mainettaan parempi maa. Taalla olisi maabrandi- tyoryhmalle toita.

 

English summary to follow tomorrow...