Kanarian purjehdus 2009-2010

Namihani
Orvo Siimestö
Mon 16 Aug 2010 09:46
60:11.702N 25:04.300E
Kanarian purjehduksen muisteluita ja
kokemuksia.
Kotiin ttulosta on jo vierähtänyt hyvän aikaa ja
moni ei varmaan enää käy aktiivisesti blogilla. Paluun jälkeen meni hyvän aikaa
ennen kuin halusin ruveta yhteenvetoa tekemään ja sähköposikin sekosi parahiksi
heinäkuussa jolloin apua oli vaikea saada. Nyt tekee kuitenkin mieli yrittää
summeerata projektin asioita.
Lähtö kotirannasta tapahtui 30.6.2009. Sitä oli
edeltänyt koko talven suunnittelu, varusteiden hankinta, veneen mahdollisimman
perusteellinen läpikäynti ja miehistön kerääminen eri etapeille. Takaisin kotona
olimme 24.6.2010 aikaisin aamuyöllä. Vastaanottajat joutuivat valitettavasti
odottelemaan turhan kauan pikkuviivästysten takia. Miehistö oli kuitenkin
terveenä ja reippaalla mielellä ja vene täysin kunnossa.
Matkaa kertyi koko reissun aikan logiin n. 7800
mailia. Miehistöä oli eri legeillä yhteensä 23 henkeä kipparin lisäksi. Olin
ainoa, joka oli mukana koko matkan, jokaisen mailin. Namihani kävi kaikkiaan 33
satamassa, mikä oli osa hienoja kokemuksia. Mitään merkittäviä ongelmia ei
satamissa ollut ja yleensä saimme huippuystävällisen vastaanoton. Menomatkalla
opin kyllä Kanaalin ahtaissa satamissa, että VHF:llä ei kannata etukäteen
kysellä vapaita paikkoja. Puhelimeen on niin helppo sanoa sorry, mutta meillä on
aivan täyttä. Kun veneen parkkeeraa jonkun laiturin päähän ja saapastelee
purjehdusvarusteissa satamatoimistoon, niin apua aina löytyi.
Matkan kulusta on kuvaukset eri blogisivuilla,
joten en rupea käymään enää yksityiskohtia läpi. Reittihän kulki Suomesta Kielin
kanavan läpi Pohjanmerelle, sieltä Hollannin, Belgian ja Ranskan rannikoiden
kautta Englantiin, edelleen pisimmälle legille Azoreille, Madeiralle ja Gran
Canarialle. Paluu tehtiin Madeiran, Lissabonin, muutamien muiden Portugalin
satamien ja Espanjan kautta Biskajalle ja jälleen Kanaalin Englannin puoleista
rannikkoa Kieliin ja kotiin. Menomatkalla pyörimme neljä viikkoa Azorien
saaristossa, jonne tuli mm. Marja-Liisa ja Katjan perhe. Azoreilla vietetyn ajan
takia vene oli perillä Puerto de Moganissa vasta 13.9.2009, mutta aikaa kyllä
kannatti käyttää Azoreilla.
Todella lämpimät kiitokset haluan vielä kerran
antaa kaikille purjehdukseen osallistuneille. Se vaati sitoutumista etukäteen
melko kiinteään aikatauluun ja uhrauksia myös miehistön perheiltä
parhaaseen kesäaikaan. Kaikki sujui kuitenkin upeasti vaikka purjehdustuttavani
Kanarialla eivät omien kokemustensa mukaan uskoneetkaan lupausten pitämiseen.
Pitivätpäs!
Kaikki maksoivat lisäksi omat lento- ja
laivalippunsa, minkä myös kiitollisena noteeraan.
Kannattiko sitten toteuttaa tämä "ukin unelma",jota
Satun tytär Susanna mainiossa kouluaineessaan kuvasi? Kyllä kannatti! Se oli
minulle ja ja Marja-Liisalle once in the lifetime-projekti, joka antoi
myöspaljon koko meidän suurperheellemme sekä toivottavasti myös kaikille
mukanaolleille ja Kanarialla talven aikana vierailleille. Vieraat antivat
mahdollisuuden purjehduksiin saarilta toisille ja monille päiväpurjehduksille.
Saimme myös monia uusia tuttavia, jotka olivat mukana pikkupurjehduksilla. Ilman
venettä ja liikkumista sen kanssa olisi aika käynyt pitkäksi ainakin minulle.
Taloudellisesta kannattavuudesta ei kannata paljon puhua, mutta onpahan vene nyt
paremmassa kunnossa kuin koskaan ennen. Osa hankinnoista ja veneen perushuolto
olisi joka tapauksessa tehdä. Ilman reissuakin.
Hienoa oli se, että kukaan ei loukkaantunut matkan
aikan, vaikka melko koviakin kelejä tietenkin sattui. Varsinaisiin myrskyihin
emme joutuneet, mutta varsinkin menomatkalla oli kyllä riittävästi kovaa
vastatuulta. Vene kesti myös varsin hyvin mitään vakavia vauripoita ei
koko matkan aikana ollut. Pieniä ongelmia aina on, mutta ne kuuluvat asiaan.
Oikeastaan suurimmat hankaluudet liittyivät kommunikointiin eli
satelliittipuhelimeen ja myös kännyköiden toimintaan. Yhdestä kännystä meni
näyttö, mutta se toimi yhdessä tietokoneen kanssa, toisessa oli taas hyvä
näyttö, mutta se ei synkannut yhteen koneen kanssa. Ensimmäinen
satelliittipuhelin rikkoutui ja toisella oli vaikeata saada yhteyttä
satelliiteihin. Kyllä kiinteästi asennettu satelliittipuheölin olisi
todennäköisesti ollu helpompi käyttää ja luultavasti myös luotettevampikin,
mutta toisaalta myös ainakin viisi kertaa kalliimpi. Kyllä me veneessä näinkin
pärjäsimme, mutta harmitti, kun blogiin kirjoittaminen ei aina onnistunut vaikka
tehtiin parikin tuntia töitä ja yhteydetkin maksoivat.
Ilman monien ystävien panosta en olisi voinut tätä
matkaa kuvitellakaan. Kaikki mukana olleet tekivät parhaansa ja sopu säilyi
hyvänä joitakin pikkupärskähdyksiä lukuunottamatta. Pitkä yhdessäolo ahtaissa ja
välillä epämukavissa olosuhteissa vaatii pitkää pinnaa ja sopivaa luonnetta.
Sitä onneksi kaikilta löytyi.
Pyrin vielä jossain vaiheessa katsomaan läpi
valokuvat ja liittämään niitä blogiin.
Terveiset kaikille lukijoille!
Kippari
Orvo
|