Wadden Haven Texelistä Brighton Marinaan
Namihani
Orvo Siimestö
Tue 14 Jul 2009 15:38
|
50:48.621N 0:06.201W
Hei omaiset, ystävät ja muut purjehduksestamme
kiinnostuneet!
Iso Britannian Englannin puoleisen rannikon
ystävällinen aamuaurinko hymyili meille koko naamallaan niinkui poliisipäällikkö
Fjalar Jarva aikoinaan. Kaikki huru-ukot mustamme tuon hymyn. Tämä
kuvannee miehistön ja kapteenimme tunnelmia kun
brittiläisittäin kohotimme gintonik-maljat ja lauloimme täysin palkein "It is
long way to Tipperary". Hollannista lähdettyämme meitä ja Namihania
on suosinut erittäin kaunis sää. Aurinkoa, lempeää
vastatuulta, poutaa on riittänyt. Valitettavasti emme ole voineet purjehta em.
syistä johtuen.Kielin kanavasta lähtien hyvät enteet ovat seuranneet
meitä.
Juuri kun olimme syöksymässä myrskyn synkeään
kitaan kaunis sateenkaari saatteli veneemme matkalle. Kun tänä aamuna Englanin
kalkkikivirannta tuli näkyviin, niin meitä te<rvehti oikein
komea
tuplasateenkaari. Eli myönteiset merkit ovat
seuranneet meitä niinkuin muinoin Nooan päivinä. Muuten Hollannissa Waddenin
marinassa on valtava Nooan arkki, joka näytti miellyttävän erityisesti
lapsiperheitä.
Tässä yhteydessä on paikallaan todeta, että on tuo
kapteeni-Orvo kova ja taitava mies. Ei hänellä sormi jää suuhun missään
tilanteessa. Jos Namihani on turvallinen onpa kapteenimme samaa
juurta.
Ja sitten vielä Tommi! Siinä meillä
huippupurjehtija ja miellyttävä nuorimies.Häneltä käyvät lunnikkaasti kaikki
muutkin hommat tällä laivalla.
Ennen Calaisin kääntöpaikkaa yöllisillä osioilla
kiersimme tuulimyllyjä, väistelimme kalamiehiä. Orvo näki outoja valoilmiöitä.
Mitähän lievät olleen. Dunkerquen paikkeilla muistelimme englantilaisten
evakuointioperaatiota ja kunnioitimme suuressa
maihinnousussa menehtyneitä sotilaita. Koko näkyvällä Ranskan rannikolla meitä
tervehtivät komeat ilotulitteen ainakin kymmenessä paikassa klo
23 ja 24 välillä. Olikohan sinne ennättänyt tieto
siitä, että Suomen sankaripurjehtijat pyyhkivät frankkien rantoja.
Vihdoin sitten tullaan eilisen illan huippukohtaan.
Huolellisen etukäteisvalmistelun jälkeen Calaisin paikkeilla Tommi
totesi:"Käänös oikeaan 90 astetta". Kaikki me aistimme, Namihania myöten, kuinka
adrenaliinitaso nousi kohisten kuin vuorovesi rannalla. Tommi toimi silmä
tarkkana tutkaupseerina. Kapteeni-Orvo piti jämerin käsiun ruoria. Vai olikohan
se automaatti? Allekirjoittanut suoritti
tähystystä. Jännitys oli käsin kosketeltavaa.
Onneksi oli tyyntä, hyvä näkyvyys ja kohtuullisen vähän liikennettä.
Rahtilaivojen surkean pienet purjehdusvalot ihmetyttivät. Kun taas Doverin
lautat olivat kuin pyntätyt
joulukuuset. Käännyttyämme rannikon suuntaiselle
reitille tunnelma oli hyvin huojentunut. Ei se ollut niin vaikeaa kuin olimme
kuvitelleet. Hyvin menee! Ajatuksemme ovat luonanne.
Olemme nyt perillä Englannissa, Brightonin
satamassa, jonne saavuimme kolmen maissa paikallista aikaa. Tällä kertaa matkaa
tehtiin 46 tuntia, ja maileja kertyi 269.
Terveisin Jaska
Kuvissa Englannin rannikkoa ja yöllistä tähystystä Kanaalia ylitettäessä |
